DD:n avulla varmuuskopion luominen kiintolevystä.

Virransäästö tulee poistaa käytöstä, varmistuksen teko epäonnistuu, jos kone menee virransäästötilaan.
Oikealta alhaalta työkalupakista löytyy rasti ruutuun kohta, joka tulee valita.

1. Ensin pitää luoda jokin käynnistystikku, jolta voidaan kone käynnistää Linuxiin ja näin operoida liittämättä kiintolevyjä käyttöön.
Toinen vaihtehto olisi irroittaa kiintolevy ja kytkeä se johonkin Linuxilla pyörivään koneeseen ja tehdä varmuuskopio siinä.
Linuxin live-usb:t sisältävät kaiken tarpeellisen tähän toimintaan ja ohjeita voi lukea suoraan netistä, kunhan kytkee
verkkokaapelin tai yhdistää langattomaan nettiin, livessä on ainakin Firefox yleensä asennettuna.

2. Boottaminen tapahtuu etsimällä koneesta F1-12 painike, jolla pääsee käynnistyksessä valitsemaan mistä mediasta käynnistys
suoritetaan, usein se on F8, mutta vaihtelee. Useiden koneiden biosista voi myös säättää oletukseksi USB:n ja
kakkosvaihtehdoksi kiintolevyn, näin kone boottaa aina tikulta, jos boottaava tikku on paikallaan.
Lenovossa käynnistysvalikkoon pääsee F12-näppäintä painamalla käynnistyksessä.
Asuksen läppäreissä käynnistysvalikko on usein F8:n takana.

3.Kun kone on bootattu tikulta Linux työpöydälle, Gentoon live ehdottaa näppäinasetusten tekoa graafisen ponnahdusikkunan kautta,
sen voi tehdä sieltä tai voi suoraan avata komentotulkin ja kirjoittaa: setxkbmap fi ja painaa enter, joka asettaa näppäimistön
suomalaiseksi – tämä on pakollista tehdä tavalla tai toisella, koska muuten erikoismerkkien löytäminen on lähes mahdotonta.
Mikään asetus ei tallennu minnekkän tikulta käynnistettäessä ilman erillistä
konfiguraatiota, joka ei nyt ole tarpeen. Aina tikulta käynnistettäessä on siis tehtävä näppäimistön asetus alkuun.

4. Seuraava vaihe on tarkistaa kiintolevyjen määritykset ja varmistua siitä, että mistä levystä ollaan lukemassa, ja minne ollaan kirjoittamassa.
Gentoon tikussa tämä onnistuu komentoriviltä komennolla partitionmanager tai käynnistä valikon järjestelmätyökalut / Kden osiohallinta.
Helpointa lienee kometotulkissa jatkaa komennolla: sudo su, ja painaa enter – näin saa pääkäyttäjän oikeudet. Kun komentotulkissa $ muuttuu risuaidaksi # on se merkkinä
pääkäyttäjän oikeuksista, ne tarvitaan. Yllä olevassa kuvassa ollaan peruskäyttäjän oikeuksilla, joilla ei voida tehdä
muutoksia levyihin tai juuri muuhunkaan. Saatuasi pääkäyttäjän oikeudet voit siis komentaa partitionmanager ja painaa enter.

Toinen vaihtoehto listata kiintolevyt on kirjoittaa komentokehotteeseen fdisk -l ja painaa enter.

Alla kuvassa Debian pohjaisessa koneessa joutuu kirjoittamaan polkua sbin komennon eteen, jostain syystä linkit ovat Debian-pohjaisissa poistettu.
Mutta Gentoon tikussa siis fdisk -l on oikein ja riittävä.

Kuvasta voimme havaita järjestelmälevyn olevan laitteen nimeltä sda ja sen, että se on osioitu 4:n eri osaan. Dd:n avulla voidaan ottaa kopio koko levystä, tässä tapauksessa luettavana olisi siis sda ja komento alkaisi dd if=/dev/sda mikäli koko levystä otettaisiin kuva.

Jos halutaan ottaa vedos vain esimerkiksi yhdestä osiosta, vaikka kotihakemistoista se voitaisiin tässä tapauksessa tehdä komennon alulla dd if=/dev/sda3, joka on kotihakemistojen levyosio.

Levyt eivät saa olla käytössä, kun niistä otetaan kopiota, sillä muutoin ne muuttuvat kesken vedoksen työstämisen ja lopputulos ei ole toimivaa.

Tässä komennon alku oli siis koko levylle dd if=/dev/sda

Jos käytät mieluumin graafista sovelmaa levyjen tarkentimien varmistamiseen, sen sai käyntiin komennolla partitionmanager, sen sudo su komennon jälkeen, ( sitä ei tarvitse tehdä toistamiseen, jollei ruksista sulje tulkkia välillä – oikeudet säilyy avoimessa tulkissa.)

sda levy näyttää partitionmanagerissa seuraavalta: Vasemmalla näkyy eri levyt ja oikealla osiointi.

Saattaa olla helpompaa lisätä ulkoinen levy, jolle varmistusta ollaan kirjoittamasta vasta tämän jälkeen kiinni koneeseen, niin on helpompaa varmistua mikä levy on mikä. Linuxissa levyt alkavat sda:sta ja etenevät sdb, sdc,sdd,sde jne. ssd levyjen kyseessä ollessa.

M2 levyt ovat eri tavalla nimettyjä:

/dev/nvme0n1p1 * 2048 585727 583680 285M ef EFI (FAT-12/16/32)

/dev/nvme0n1p2 156250112 234452991 78202880 37,3G 83 Linux

/dev/nvme0n1p3 585728 156250111 155664384 74,2G 83 Linux

/dev/nvme0n1p4 234452992 3907022847 3672569856 1,7T 83 Linux

Nvme levystä kopion ottaminen olisi siis dd if=/dev/nvme0n1 alultaan.

5. Kytkettyäsi ulkoisen levyn tai mahdollisesti koneen sisälläkin olevan levyn, jolle varmistus ollaan kirjoittamassa varmista mikä sen tunnus on. Partitionmanager kannattaa sulkea ja avata uudestaan levyn kytkemisen jälkeen partitionmanager komennolla, kytkemisen jälkeen kannattaa odottaa muutama sekunti ennen partitonmanagerin käynnistämistä. Myös se fdisk -l listaa levyt uudestaan komentotulkissa. Partitionmanager voi olla selkeämpi aluksi? Komentotulkissa käynnissä olevan ohjelman saa katkaistua ctrl + c näppäinyhdistelmallä. Levynkirjoitukset eivät katkea heti, vaan voi joutua odottamaan hetken ctrl +c painamisen jälkeen.

Ulkoisen tunnus, se on yleensä sdc, koska sisäinen levy on yleensä sda ja tikku jolta linux pyörii on yleensä sdb, niin yleensä ulkoinen asema saa tunnuksen sdc, mutta tämä on syytä varmistaa aina ja joka kerta ennen varmistuksen aloittamista.

Tässäkin tapauksessa aseman tunnus, jonne kirjoitetaan on sdc ja komennon loppuosa on siis of=/dev/sdc. Koko komento levyn peilaamiseksi olisi siis:

dd if=/dev/sda of=/dev/sdc
optioilla bs=4096M ja status=progress saadaan seurattua toimintaa ja nopeutta lisää

dd on lyhenne sanoista disk dump, if on lyhenne input file ja of on lyhenne output file..

bs määrittelee kuinka paljon luetaan muistiin, ennen kirjoittamista, 8 gigan muistilla on ok. käyttää esim puolet siitä nopeuttamaan toimintoa bs=4096M

status=progress tulostaa tietoa edistymisestä, se ei ole tarpeellista, mutta on mukavaa joskus tietää mitä se jurnuttaa..

dd if=/dev/sda of=/dev/sdc bs=1024M satus=progress komento siis kopio levyn toiseen levyyn, käytännöllisempää on usein kuitenkin luoda image, jotta levyllä voi olla muutakin tallennettuna ja imaget voi pakata turhan tilan käyttöön saamiseksi. Ainut missä suoraan levystä toiseen peilaaminen on kätevämpää kuin imagen tekeminen on se, jos on esim. vaihtamassa kiintolevyä uuteen, silloin peilaaminen suoraan on kätevintä. Peilaamisen jälkeen voi irroittaa vanhan levyn ja korvata sen uudella ja jatkaa siitä mihin jäi.

Jos haluat tehdä imagen sinun täytyy liittää ulkoinen asema työpöydän alapalkin oikeasta reunasta löytyvän valikon avulla. Gentoo liittää levyn oletuksena sijantiin /run/media/…

Kirjoittaessa polkua voi loppuosaa täydentää automaattisesti painamalla tab näppäintä esim. kohdassa /ru tab täydentää loppuosan automaattisesti /run/ asti. /run/me kohdassa tab täydentää /run/media/ tilanteeseen ja useampi tab siinä kohtaa näyttää alle mahdolliset polut mikäli polkua on olemassa.. Täydennys toimii myös osin kirjoitettujen komentojen osalta, jos niitä on vain yksi, jos niitä on useita tulkki listaa komennot, jotka alkavat kirjoittamallasi alulla. Esimerkkinä näppäimistöasettelun komennon kirjoittamalla setx ja painamalla tab, kone täydentää loppuosan komennosta automaattisesti (optiota fi se ei tietenkään arvaa kuitenkaan), jos muita samoin alkavia komentoja ei ole ja eihän niitä yleensä ole setx alulla.
Kaikki mahdolliset komennot sai ennen listattua komentotulkissa painamalla kahdesti tabia tyhjässä kohdassa, nykyään vaatii ensimmäisen kirjaimen komennosta, jotta listaa sillä alkavat.

Imagea tehtäessä komento on jotain seuraavaa.

dd if=/dev/sda of=/run/media/gentoo/xxxx/$(date +%Y%m%d_%H%M%S)_sda-backup.img bs=4096M status=progress

Voit tabulaattorilla siis täydentää polun, tai voit tiedostonhallinnassa käydä etsimässä polun, kumpikin on yhtä hyvä, tabin käyttö lienee helpompaa.

Jos polku on väärin homma tyssää, tässä ei ole vaaraa, kunhan sda ei ole se liitetty levy.

Levykuvan ottaminen vaatii paljon aikaa, jokainen nolla ja ykkönen luetaan yksitellen. Kopionti on loppunut, kun jälleen pääset kirjoittamaan tulkiin ja virheitä ei pitäisi olla luettavissa.

Imagen voi pakata lennossa, mutta se ottaa paljon aikaa.

dd if=/dev/sda | bzip2 --best > /run/media/$(date +%Y%m%d_%H%M%S)_sda-backup.bz2
bzip2 on pakkausohjelma, vaihtoehtoina on esim 7z tai gzip, en muista suoraan mikä pakkaa kaikilla ytimillä, 
 ja mikä käyttää vain yhtä ydintä kerrallaan.




6. Imagesta palautus toimii käänteisessä järjestyksessä kuin niitä luodaan.
Liitetään ulkoinen asema työkalupalkista alhaalta oikealta, jonka jälkeen komennetaan:
dd if=/run/media/xxx/varmistustiedosto.img of=/dev/sda sb=4096 status=progress 
 ja perään painetaan enter. 




Tiedoston nimellä ei ole väliä, yllä oli skriptin palanen, 
joka päivää kopion oikean ajan mukaan, mikäli kone on siis oikeassa ajassa, 
 eikä Lontoon ajassa..