TEKSTI 2.2c

Aristoteles: Metafysiikka
(Osa VI, XII kirja, s. 215-216. Gaudeamus 1990.)

Koska substansseja oli kolmenlaisia, nimittäin
kaksi luonnollista ja yksi liikkumaton, jälkim-
mäisen suhteen meidän on väitettävä, että täy-
tyy olla jokin ikuinen, liikkumaton substanssi.
Substanssithan ovat ensimmäiset olemassa ole-
vat oliot, ja jos ne kaikki ovat katoavia, kaikki
oliot ovat katoavia. Mutta on mahdotonta, että
liike joko syntyisi tai häviäisi (sillä sen on täy-
tynyt aina olla olemassa), ja on yhtä mahdoton-
ta, että aika tekisi . Eihän aikaisempaa ja
myöhempää voisi olla, ellei aika olisi olemassa.
Myös liike on jatkuva samoin kuin aika, sillä
aika on joko sama kuin liike tai se on jokin
liikkeen määre. Fi ole muuta jatkuvaa liikettä
kuin paikan suhteen tapahtuva liike, ja siitäkin
vain ympyräliike on jatkuva.

Mutta jos on jokin, joka pystyy liikuttamaan tai
tekemään jotakin, mutta ei aktuaalisesti tee
näin, liikettä ei ole, sillä sen, millä on jokin ky-
ky, ei tarvitse käyttää sitä. Ei siis ole mitään
hyötyä siitä, jos oletamme ikuiset substanssit,
kuten tekevät ne, jotka uskovat ideoihin, ellei
niissä ole jokin prinsiippi, joka kykenee aiheut-
tamaan muutoksen. Mutta tämäkään ei riitä,
eikä toinen substanssi ideoiden ohella ole riit-
tävä, sillä ellei se toimi aktuaalisesti, ei liikettä
ole. Edelleen, jos se toimii aktuaalisesti, mutta
sen substanssi on potentiaalisuus, se ei ole riit-
tävä, sillä ikuista liikettä ei tule olemaan, koska
potentiaalisesti oleva voi olla olematta. Täytyy
siis olla olemassa sellainen prinsiippi, jonka
substanssi on aktuaalisuus. Edelleen, näiden
substanssien täytyy olla ilman ainetta, sillä nii-
den täytyy olla ikuisia, jos mikään on ikuinen.
Niiden täytyy siis olla aktuaalisuuksia.

Tässä on kuitenkin ongelma. Ajatellaan näet,
että kaikki se, mikä toimii aktuaalisesti, kyke-
nee toimimaan aktuaalisesti, mutta ettei kaikki

Filosofia ihmettelee ja etsii perusteita — 49

se, mikä kykenee toimimaan aktuaalisesti, toi-
mi aktuaalisesti, joten potentiaalisuuden täytyy
inen. Mutta jos asia olisi näin, mi-
tään ei välttämättä olisi, sillä on mahdollista,
että oliot voivat olla olemassa, mutta eivät vielä
ole olemassa. Kuitenkin seuraisi sama mahdot-
tomuus, jos asia olisi niin kuin sanovat teolo-
git, jotka ajattelevat kaiken syntyvän yöstä, tai
niin kuin luonnonfilosofit, jotka väittävät, että
**kaikki asiat olivat yhdessä". Miten liikettä voi
olla, ellei ole jotakin aktuaalista syytä? Aina-
kaan aine ei liikuta itseään, vaan rakentajan
taito tekee tämän, eikä kuukautisveri tai maa
liikuta itse itseään, vaan siemenjyvän täytyy
vaikuttaa maahan ja siemenen kuukautisvereen.

Tämän vuoksi jotkut, esimerkiksi Lukippos ja
Platon, olettavat ikuisen aktuaalisuuden, sillä
he väittävät, että liike on aina olemassa. Mutta
miksi ja mikä tämä liike on, sitä he eivät sano,
eivätkä he kerro syytä siihen, miksi maailma
liikkuu tällä tai tuolla tavalla. Mikään ei näet
liiku vain sattumalta, vaan jonkin täytyy olla
aina vaikuttamassa liikkumiseen, kuten jokin
liikkuu nyt luonnostaan yhdellä tavalla, mutta
pakotettuna tai järjen tai jonkin muun vaiku-
tuksesta toisella tavalla. Edelleen, millainen
liike on ensimmäinen? Tämä on erittäin tärkeä
kysymys. Mutta ainakaan Platon ei kykene se-
littämään edes sitä, mikä on se, minkä hän jos-
kus ajattelee olevan liikkeen prinsiippi, nimit-
täin se, mikä liikuttaa itse itseään, sillä sielu on
myöhempi ja samanaikainen kuin taivas, kuten
hän väittää. On siis eräässä mielessä oikein aja-
tella, että potentiaalisuus on aktuaalisuuteen
verrattuna ensisijainen, mutta eräässä mielessä
ei, ja me olemme edellä selvittäneet, millä ta-
valla.