Filosofia ihmettelee ja etsii perusteita — 46
Platon: Sokrateen puolustuspuhe
(Koska Sokrates on keskustellut, kysellyt ja filosofoinut
vallanpitäjiä ärsyttäen, häntä syytetään nuorison turmelemi-
sesta ja väärien jumalien palvelemisesta. Hänet todetaan
syylliseksi ja saa ehdottaa itselleen oikeusistuimen edessä
rangaistusta.)
Minkälaista rangaistusta minä sitten itse haluaisin
ehdottaa? Ansioni mukaista tietenkin, vai mitä? Siis
millaista? Miten minua pitäisi rangaista tai millainen
sakko minun olisi maksettava siitä, etten ole pysy-
nyt aloillani, vaan olen pitänyt itseäni liian hyv:
pelastamaan nahkani antautumalla enemmistön
tavoin haalimaan omaisuutta ja vaalimaan taloutta,
tavoittelemaan sotilaallisia johtoteht puhu-
maan kansankokouksissa, osallistumaan poliittiseen
toimintaan ja valtion sisäisiin kahinoihin. En suos-
tunut elämään tavalla, joka olisi ollut yhtä hyödytön
sekä teille että minulle. Sen sijaan otin tehdäkseni
jokaiselle erikseen suurimman hyvän työn, minkä
ihminen mielestäni voi toiselle tehd; in saada
teidät uskomaan, että tärkeämpää kuin mikään muu
on kehittää itsensä mahdollisimman hyväksi ja vii-
saaksi ja että valtion parantaminen on tärkeämpää
kuin mikään muu julkinen toiminta. Samalla tavoin
yritin opettaa teidät suhtautumaan kaikkeen.
Mitä olen tästä kaikesta ansainnut? Jotakin hyvää,
ateenalaiset, mikäli minut todella halutaan palkita
ansioni mukaan. Sen pitäisi olla jotakin minulle
sopivaa hyvää. Mikä sitten sopisi köyhälle hyvänte-
kijälle, joka haluaa itselleen vapaa-aikaa voidakseen
rauhassa opastaa teitä? Ei mikään niin hyvin kuin
oikeus syödä prytaneionissa valtion kustannuksella.
Se sopisi paljon paremmin minulle kuin sellaiselle,
joka on voittanut pari- tai nelivaljakolla Olympian
kisoissa. Sellainen saa ihmisen pitämään itseään
onnellisena, mutta minä saan hänet olemaan onnel-
linen. Sitä paitsi olympiavoittaja ei ole elatuksen
tarpeessa, mutta minä olen. Niin että jos minun
pitäisi ehdottaa itselleni oikeudenmukaista tuomio-
ta, ehdottaisin juuri sitä: oikeutta syödä PtY-
taneionissa.
(Sokrateen röyhkeä ehdotus saada vakavaan rikkomuk-
seen syyllistyneenä syödä valtion kustannuksella suututtaa
tuomarit, ja hänet tuomitaan kuolemaan. Sokrates Puhuu
sen jälkeen kun hänet on tuomittu.)
Voimme huomata muustakin, että on täysi syy toi-
voa tapahtuneen olevan minulle hyväksi. Kuole-
manhan täytyy olla joko täydellinen loppu, niin
etteivät mitkään aistit enää kuoleman jälkeen toimi,
tai sitten jonkinlainen muutos, niin kuin sanotaan;
sielun siirtymistä täältä jonnekin muualle. Jos tosi-
aan kuolema on sitä, ettei aisti mitään, vaan ikään
kuin nukkuu unta näkemättä, niin sehän on ihmi-
selle suunnaton voitto. Jos pitäisi panna rinnakkain
unetta nukuttu yö ja kaikki muut elämän yöt ja päivät,
vertailla niitä toisiinsa ja sanoa, miten moni yö
tai päivä olisi ollut sitä unetonta yötä onnellisempi,
niin luulen, ettei edes Persian kuningas löytäisi
montakaan, puhumattakaan tavallisesta ihmisestä.
Jos siis kuolema on sitä, pidän sitä suurena voitto-
na. Eihän ikuisuus tunnu silloin yhtä yö:
mältä. Jos taas kuoleminen on muutto toi-
seen paikkaan, ja jos kaikki vainajat tosiaan ovat
siellä, niin kuin sanotaan, mikä sen suurenmoisem-
paa olisi.
Hyvät tuomarit älkää tekään pelätkö kuolemaa. Yhtä
kuitenkin pyydän heiltä. Miehet, kun poikani kas-
vavat aikuisiksi, kostakaa tekoni kiusaamalla heitä
niin kuin minä olen kiusannut teitä, jos teistä vain
näyttää, että raha tai mikään muu on heille hyvettä
tärkeämpää. Ja jos he luulevat olevansa jotakin
vaikka eivät ole, moittikaa heitä niin kuin minä tei-
tä, että he eivät välitä siitä, mistä ihmisen pitää
littää ja luulevat itsestään suuria, vaikka eivät ole
minkään arvoisia. Jos sen teette, olemme saaneet
teiltä ansiomme mukaan, sekä poikani että minä.
Nyt on jo aika lähteä, minun kuolemaan ja teidän
jatkamaan elämää. Kumman osa on parempi, sen
tietää yksin jumala.
(Platon: Teokset 1. Suom. M. Itkonen-Kaila, M.
Tyni & K. Hirvonen. Otava 1977.)