NIETZCHE . EPÄJUMALIEN HÄMÄRÄ

Platon menee pitemmälle. Hän sanoo viattomuudella, johon tarvi- taan kreikkalainen eikä "kristittyä", ettei platonista filosofiaa olisi olemassa, jollei Ateenassa olisi niin kauniita nuorukaisia: vasta heidän näkemisensä saa filosofin sielun eroottisen huuman valtaan eikä jätä häntä rauhaan, ennen kuin hän on istuttanut kaikkien korkeiden asioiden siemenen niin kauniiseen maaperään. Siinä toinen ihmeellinen pyhimys! — ei tahdo uskoa korviaan, vaikka uskoisikin Platonia. Ainakin huomataan, että Ateenassa filoso- foitiin toisin, ennen kaikkea julkisesti. Mikään ei ole vähemmän kreikkalaista kuin se, että erakko kutoo käsitteiden seittiä, amor intellectualis dei** Spinozan tapaan. Platonin mukainen filosofia olisi määriteltävä eroottiseksi kisailuksi, vanhan agonaalin voi- mailun ja sen edellytysten kehitykseksi ja sisäistymiseksi... Mitä viimein kasvoi esiin tästä Platonin filosofisesta erotiikasta? Uusi kreikkalaisen agonin taidemuoto, dialektiikka. — Muistutan vielä, Schopenhaueria vastaan ja Platonin kunniaksi, että myös koko klassisen Ranskan korkeampi kulttuuri ja kirjallisuus on versonut. sukupuolisen intressin maaperästä. Sieltä voi kaikkialta etsiä galan- teriaa"”, aistillisuutta, sukupuolikisailua, "naista”, — eikä koskaan joudu etsimään turhaan... Lart pour lart, — Kun taiteessa taistellaan päämäärähakuisuutta vastaan, siinä pyritään torjumaan taiteen moralisoivaa tendenssiä, sen alistamista moraalin valtaan. Lart pour l'art tarkoittaa: "Piru vieköön moraalin!” — Mutta tämä vihamielisyyskin kielii asenteelli- suuden ylivallasta. Jos taiteesta on suljettu pois moraalin saarnaa- misen ja ihmisten parantamisen tarkoitus, ei siitä vielä suinkaan seuraa, että taide olisi ylipäätään päämäärätöntä, vailla mieltä, ly- hyesti sanoen [art pour [art — häntäänsä pureva mato. "Parempi, ettei tarkoitusta ole lainkaan kuin että se on moraalinen!” — näin puhuu puhdas kiihkeys. Psykologi taasen kysyy: mitä kaikkinainen taide tekee? Eikö se ylistä? Eikö se kaunistele? Eikö se valikoi? Eikö se korosta? Tämän kaiken myötä se vahvistaa tai heikentää eräitä arvostuksia... Onko tämä vain sivuasiaa? Sattumaa? Jotakin, johon taiteilijan vaistolla ei olisi lainkaan osuutta? Taikka: eikö tämä ole edellytys sille, että taiteilija osaa...? Liittyykö hänen pohjimmainen vaistonsa taiteeseen vai sittenkin taiteen merkitykseen, elämään? Elämän toivottavuuteen? — Taide on suuri elämän kiihoke: miten sen voisi käsittää tarkoituksettomaksi, päämäärättömäksi, taiteeksi taiteen vuoksi? — Yksi kysymys jää jäljelle: taide tuo esiin myös paljon rumia, kovia, kyseenalaisia elämän ilmi — eikö se siksi tympäänny elämään? — Ja on tosiaan ollut filosofeja, jotka ovat antaneet sille tämän merkityksen: "tahdosta irtautumisen” opetti Schopenhauer taiteen yleistarkoitukseksi, "virittymistä alistumi- seen” hän kunnioitti tragedian suurena hyötynä. — Mutta tämä — kuten olen antanut ymmärtää — on pessimistin optiikkaa ja "pahaa silmää” — : täytyy vedota taiteilijoihin itseensä. Mitä traaginen taiteilija ilmaisee itsestään? Eikö hän osoitakin juuri pelottomuutta pelottavan ja arveluttayan edessä? - Tällainen tila on mitä toivot- tavin; ken sen tuntee, kunnioittaa sitä suuresti. Hän ilmaisee sen, hänen on pakko ilmaista se, edellyttäen että hän on taiteilija. ilmai- sun nero. Tunteen urheus ja vapaus mahtavan vihollisen edessä, ankarien vaikeuksien tai kauhua herättävän ongelman kohdatessa — tämän voitokkaan tilan traaginen taiteilija valitsee, sitä hän ylistää. Tragedian kohdatessa sielumme sotainen puoli juhlii saturnaalidi- taan; joka on tottunut kärsimykseen, joka etsii kärsimystä, sanka- rillinen ihminen ylistää tragediassa olemassaoloaan, — yksin hänelle traagikko ojentaa tämän suloisimman julmuuden juoman. 66 Amorintellectualis dei: älyllinen rakkaus jumalaan. 67 Galanterie: seurapiirikohte! jus, liehittely. 68 Lart pour Lart: Taidetta taiteen vuoksi. Esiintynyt Victor Cousinilla ja Theophile Gautierilla; sitten muodostui oikeaksi muotisanonnaksi.

WITTIGENSTEIN: Varmuudesta

5. — Voiko jokin lause osoittautua jälkeenpäin epätodeksi - riippuu niistä määrityksistä, joiden alaiseksi se asetetaan 6. Onko sitten mahdollista (Mooren tavoin) luetella, mitä tietää? Luullakseni ei niin mutkattomasti. — Muuten näet sanaa »tiedän» käytetään väärin. Ja tästä väärin- käytöstä näyttää ilmenevän muuan merkillinen ja erittäin tärkeä mielentila. 7. Elämäni osoittaa, että tiedän tai olen varma, että tuolla on tuoli, ovi jne. — Sanon ystävälleni esimerkiksi »ota tuoli tuolta», »sulje ovi» jne. jne. 8. Käsitteiden tietää ja olla varma välinenlinen ero ei ole lainkaan suurimerkityksinen, paitsi siinä, missä ilmai- sun »tiedän» on määrä merkitä: En voi erehtyä Esimerkiksi tuomioistuimessa voitaisiin jokaisessa to- distajanlausunnossa sanoa ilmaisun »tiedän» asemesta »olen varma». Voisimme jopa kuvitella, että ilmaisu »tiedän» olisi kielletty siellä. (Kohta teoksessa »Wil- helm Meister», jossa ilmaisuja »tiedät» tai »tiesit» käytetään merkityksessä »olit varma» — tosiseikkojen ollessa toisin kuin mitä hän tiesi.] 9: Näytänkö elämässäni toteen, että tiedän, että tässä on käsi (nimittäin oma käteni)? 10. Tiedän, että tässä makaa sairas ihminen? Mieletöntä! Istun hänen vuoteensa äärellä, katselen tarkkaavaisesti hänen piirteitään. — Enkö siis tiedä, että tässä makaa sairas ihminen? — Enempää kysymyksellä kuin väitteiläkään ei ole merkityssisältöä. Ei sen paremmin kuin, sanoilla »olen tässä», joita voisin kai käyttää sopivan tilaisuuden tullen — — — Onko näin ollen myös lause »2 X 2'= 4» mielettömyyttä eikä tosi aritmetiikan lause, ei »määrätilanteissa» eikä naina». Mutta äänne- tai kirjoitusmerkeillä. »2 X 2 = 4 voisi olla kiinan kielessä toinen merkitys tai ne voisivat olla täydellistä hölynpölyä, mistä näemme, että lauseella on merkityssisältö vain käytössä. Ilmaisu »tiedän, että tässä makaa sairas ihminen» käytettynä sopimattomassa tilanteessa — ei näytä mielettömyydeltä, vaan pikemminkin itsestäänselvyy- deltä. Ja vain siksi, että on suhteellisen helppoa kuvitella siihen sopiva tilanne ja että sanojen »tiedän, että...» ajatellaan olevan paikallaan kaikkialla, missä ei esiinny epäilyä (siis siinäkin, missä epäilyn ilmaisuolisi käsittämätön). 11.Me emme vain näe, miten perin erikoistunut ilmaisun »tiedän» käyttö on. 12.— Sillä »tiedän .. » näyttää kuvaavan asiaintilan joka takaa sen, että tiedetty asia on tosiseikka. Unohdamme aina ilmaisun uskoin, että tietäisin».